Toimitus oli rauhallinen, omassa pihassa kaikki rakkaat perheenjäsenet ympärillä. Se oli paras lähtö, jonka koira voi saada.
Pari viime päivää Oivan kunto huononi nopeasti, ja eilen hän ei pystynyt enää juuri liikkumaan. Kannoimme pienen ulos, katoksen alle jossa oli hyvä katsella pihan menoa, kuunnella sateen ropinaa ja levätä.
Puolenpäivän jälkeen oli tilanne jo selvä, matka oli tullut päätökseen ja enää oli jäljellä viimeinen, suurin askel.
Oivan vuodet täällä, omassa pihassa ja omassa valtakunnassa, olivat rauhallisia ja onnellisia. Mitään epämukavaa ei juuri tarvinnut tehdä, rakkaat ihmiset olivat lähes poikkeuksetta näköetäisyydellä ja pitivät huolta.
Oivalla oli hyviä ystäviä ja luotettuja, niin eläimiä kuin ihmisiäkin.
Minulla ei koskaan ole ollut omaa koiraa, mutta Oiva oli vuosien myötä muotoutunut sellaiseksi. Hän oli hyvä ystävä ja mukavaa seuraa tallihommissa ja sisähommissa ja lenkeillä ja mitä nyt ikinä keksimmekään.
Kiitos, pikkuinen rakas Oiva, kaikesta ja vielä kaikesta muustakin!
Oiva
~2001-2013
:c <3
VastaaPoista