Vihdoinkin!

Jullen kanssa ammuttiin ensimmäiset nuolet laukassa!
Millin kanssa harjoiteltiin tänään ensimmäistä kertaa jousihommia, muuten hyvin meni mutta pukitti joka nuolen jälkeen..! Noh kyllä se siitä.
Manu-hippunen sai eilen samaa käsittelyä, kivasti menee jo jousihommat hänen kanssaan! Aidan takana riitti väkeä kyllä: "Mitä toi tekee? HEI se ampuu nuolii! Miks toi hevonen seuraa sitä?"
Oli pokassa pitäminen.

Julle laukkaa ihan hyvin jo, kenttä on hyvässä kunnossa ja mieli iloinen.

Otin upean videonkin Manun kanssa ampumisesta, mutta nojooo saa jäädä kyllä lataamatta!

Hyvää vappua!

Kevät!

Ensimmäiset maastoretket käyty, laukat nostettu (ei enää hokit lipsu!) ja madot löydetty kanoille!
Vesiämpärit täyttyvät räystäiden alla, hevoset pudottelevat karvaa jokapaikkaan ja kanat pyrkivät pihalle, mikäs sen mukavampaa. Kiu mellastaa läpi öiden ja päivien, milloin on suussa epäilyttävää kissankarvaa ja milloin linnunsulkia. Jeti koittaa totutella uuteen valtakuntaansa.

Ammuttiin Jullen kanssa ravista kolme nuolta!
Manun kanssa ollaan menty pelkkä riimu päässä, toisinaan ilman naruakin. Hippunen kuljettaa nätisti pitkin kenttää, pysähtyy kun halutaan ja seuraa kuin varjo. Suloinen otus!

Jousiammunta ilman hevosta menee niin ja näin, mutta nojoo. Katsoo nyt.

Silti! KEVÄT!

Hupsis

Uusi häntäheikki on asettumassa taloksi!

Jeti!

Oiva

Eilen, 13.3.2013, meidän rakas silkkikorva siirtyi ajasta ikuisuuteen.
Toimitus oli rauhallinen, omassa pihassa kaikki rakkaat perheenjäsenet ympärillä. Se oli paras lähtö, jonka koira voi saada.
Pari viime päivää Oivan kunto huononi nopeasti, ja eilen hän ei pystynyt enää juuri liikkumaan. Kannoimme pienen ulos, katoksen alle jossa oli hyvä katsella pihan menoa, kuunnella sateen ropinaa ja levätä.
Puolenpäivän jälkeen oli tilanne jo selvä, matka oli tullut päätökseen ja enää oli jäljellä viimeinen, suurin askel.

Oivan vuodet täällä, omassa pihassa ja omassa valtakunnassa, olivat rauhallisia ja onnellisia. Mitään epämukavaa ei juuri tarvinnut tehdä, rakkaat ihmiset olivat lähes poikkeuksetta näköetäisyydellä ja pitivät huolta.
Oivalla oli hyviä ystäviä ja luotettuja, niin eläimiä kuin ihmisiäkin.

Minulla ei koskaan ole ollut omaa koiraa, mutta Oiva oli vuosien myötä muotoutunut sellaiseksi. Hän oli hyvä ystävä ja mukavaa seuraa tallihommissa ja sisähommissa ja lenkeillä ja mitä nyt ikinä keksimmekään.

Kiitos, pikkuinen rakas Oiva, kaikesta ja vielä kaikesta muustakin!

Oiva

~2001-2013

Kauheasti on aktiivista

Kirjoittaminen nimittäin.
Kaikkea tapahtuu ja on tapahtunut, hevosmessuja, jousiammuntaa, Manun kanssa riehumista.

Nojoo.
Nyt ei ole ratsastajia pahemmin ollut, viimeksi keskiviikkona. Aika moni on jostain syystä murtanut kätensä? Tai sitten se on vain yleinen tekosyy peruuttaa tunti.
Jokatapauksessa, on ollut aikaa sitten keksiä omia juttuja!
Manun kanssa olen alkanut harjoitella naruriimutyöskentelyä, maasta ja selästä. Myös jousiammunta hänen kanssaan on työn alla, tänään ensimmäiset laukaukset selästäkäsin! Yllättävän rauhallinen ja fiksu on ollut, kun on yleensä aika säikky.

"Tavallinen" jousiammunta sujuu myös, vaihdellen tosin. Jos joku katsoo, niin johan tulee tähtäämisestä vaikeaa! Tyhmää olla tällainen yliherkkä ja jännittynyt.. Mutta uusi ennätys on tullut kuitenkin, 30 nuolta ja pisteitä 220!

Kaikki täällä voivat ihan hyvin, Oiva on vähä vähältä väsyneempi ja epävarmempi, mutta vielä pärjäillään.

Ainiin ja tänään tuli Ypäjältä kutsu pääsykokeisiin! Jaiks!