Kevättäkö?

Vesi tippuu jokapaikan katolta ja maa sulaa vauhdilla!

Otukset on vilkkaita ja hassuja, Kiu rullaa sulassa maassa ja isot pojat mellastaa kentällä (myös tuntien aikana!).

Kanatkin ovat aktiivisia, pikkuriiviö juoksee ympyrää ja kaikki mammat koittavat kaakattaa jotain järkeä hänen päähänsä. Noinkohan olisi kukkopoika tuo? Aika pitkät jalat ja iso pää jo nyt, 13 päivän ikäisenä.

  Ja kova ääni!

Oivakin möyrii mukana, vaihtelevalla nopeudella ja enimmäkseen seuraa R:aa jokapaikkaan. Pikku sinisilmä ei näe kaihin takia enää niin hyvin, niin tuttu ääni ja tieto äidin läsnäolosta rauhoittaa..

Edistystä ja ei-niin-edistystä

Röllillä on entisenä ravihevosena lievästi sanottuna matkaavoittava askel. Käynnissähän tuo ei niinnkään haittaa (paitsi jos tunnilla on muitakin eikä ratsastaja huolehdi välimatkasta), mutta ravi on hieman haastavaa istuttavaa.
Meillä on ollut tavoitteena opettaa Rölli menemään hidasta ja tasaista ravia, joggia, jota myös muut tallin hevoset menevät (lukuunottamatta Viliä ja satunnaisesti Manua). Taittonen ja Vesku ovat asuneet lähes koko elämänsä täällä, heille joggi tulee jo aivan luonnostaan ja muunlainen ravi vaatii lisätyöskentelyä. Veskun joggi on niin tasaista, että selässä pystyy melko vähällä vaivalla kääntymään takaperin ja taas oikeinpäin, jos siis saa ravin pysymään..
Jullelle joggi tulee helposti, hänen ruumiinrakenteensa on omiaan hitaaseen, matala-askeliseen hölkkäilyyn, jossa pää ei saa nousta säkää korkeammalle. Milli sipsuttaa menemään minkä hermoistaan kestää, välillä outoja hyppyjä tehden jos on jännittävää, mutta muuten oikein hitaasti ja nätisti.
Mutta Rölli. Niin kiva ja miellyttämisenhaluinen otus, joka toisaalta myös rakastaa vauhtia, ja joka on opetettu siihen, että kun vedetään naruista niin vauhti kiihtyy.
Onneksi on taikaa eli puolipidätteitä ja ääniapuja! Rölli jännittyy jos ratsastaja jännittyy, edes hetkeksi, eli istunnalla vastaan istuminen ei oikein sovi tähän (kokeiltu on!). Pää nousee heti ja selkä laskee, hepo rupeaa pohtimaan mitämissämilloin ja mitä hän teki väärin. Olen siis mennyt ilman satulaa, pelkillä side pull-suitsilla, ja ottanut puolipidätteitä toistellen sooooo hyyyyvä Rölli meeennnään hiiitaaammiiin. Ihme kyllä se toimii! Pää on laskeutunut alas ja istuminen ei enää edes satu (hoikan hevosen selkä+korkea askel MMMH), vauhti on hidastunut ihan oikean joggin tapaan.
Itsestäänhän tuo ei vielä tule, täytyy ratsastaa hitaammaksi, mutta pikkuhiljaa!

Ei-niin-edistystä on se, että Rölli suhtautuu edelleen tosi epäluuloisesti jousiammuntaan. Kai se siitä sitten, kun annetaan enemmän aikaa vielä..

Vauvakana!

Menin ruokkimaan kanaljoita ja jutellessani heille vastasikin uusi ääni!
Tarkemmin tarkasteltuna siellä oli kuin olikin pieni ja suloinen keltainen kananpoika/tyttö! Niin kivaa! Eilen oli 21 päivää haudonnan alusta, eli aika tarkkoja olivat. Nyt on Taika-Hannelella uusi riiviö valvottavana, ja varaäitejä riittää: Tipa, Lumi ja T-H ovat hautoneet hänet yhdessä.

Muutakohan.
Olemme ampuneet jousella hevosen kanssa ja ilman, nyt on myös Vili perehdytetty lajiin.
Rölli meni niin kauhean nätisti joggia eilen! Olin iloisesti yllättynyt, kun pää painui alemmas ja hepo rentoutui tavanomaisen kohltamisen sijaan. Pitihän tuota jarrutella ja rauhoitella välillä (pidempien suorien aluissa ja kun Manu riensi jostain takaa), mutta muuten supersuper!

Oiva oli alkuviikosta sairaana, luultiin jo että tässäpä tämä. Mutta piristyi taas ja nyt on aivan ennallaan! Kiu mekastaa siinä kuin ennenkin.

Jullen kanssa ollaan harjoiteltu pohkeenväistöä ja sidepassia naruriimulla, hyvinhän tuo luonnistuu, jostainsyystä paremmin kuin peruutus... Mutta kai sekin ajan myötä.
Veskulla taas toisinpäin, peruuttaa kuin ei mitään, mutta pohkeenväistö hankalempi. Tosin hänen kanssaan olemme menneet naruriimulla vain kerran, joten..
Noh, katsoo sitten tulevaisuudessa mitä kaikkea keretään.

Moinen tauko

En ole kirjoittanut piiitkään aikaan KOSKA (en ole jaksanut) ( /viitsinyt) en ole ollut täällä eläinten joukossa vaan kotona pääkaupunkiseudulla sekä Lontoossa.

Lontoossa oli ihanaa ja kotona oli mukavaa, mutta nyt taas kiva palata normaaleihin rutiineihin!

Eilen saavuin tänne ja riensin heti tarkastamaan että pojat on kunnossa ja olivat jopa! Koitin ennen lähtöä kyllä sanoa että ei saa satuttaa itseään, mutta eihän noista tiedä.

Julle on keltainen ja suloinen ja kaikki on hyvin.

Kanalassa kävi kyllä huonosti.

Olimme R:n kanssa juttelemassa kanoille, kun huomasin, että Tiikerin jalka on oudon näköinen. Luulin, että siihen on vain tarttunut jotain, mutta lähemmin katsottuna se olikin kasvaimen peitossa ja osittain ihokin rikki ja oikein pahan näköinen. Kauhea tunne kun tajuaa, että tuo eläin ei tule enää huomista päivää näkemään.. Annoimme ruokaa ja juttelimme kanoille vielä hetken, illemmalla R kävi sitten hoitamassa Tiikerin kanojen taivaaseen.

Hiljainen hetki keittiössä ja muutama kyynel pienen linnun elämän päättymiselle, mutta sellaista se on kun näiden kanssa pelaa.

Kanoilla on nyt 8 siitosmunaa haudonnassa, että elämä jatkuu ja toivon mukaan kesällä on muutama uusi pieni piipertäjä pihapiirissä.

J oli illan täällä, oli kiva nähdä häntäkin pitkästä aikaa. Juteltiin opiskeluista ja muusta, yhteishaku on nyt käynnissä enkä oikein ole varma mihin haen. Hevosalalle, oikeastaan, mutta miten ja minne?

J ehdotti että hakisin fysiatrikoulutukseen ja sitä kautta terapiaratsastuksen ohjaajaksi. En olisi itse koskaan edes tajunnut tuota... 

Pitää katsoa!