Toispuoleinen laiminlyönti

En ole ehtinyt (jaksanut) kirjoittaa piitkään aikaan.
On ollut paljon asiakkaita, töitä ja uusia asioita, jotka ovat kaikki vieneet oman aikansa. Ihan kuin ei olisi muka ollut sitä hetkeä aikaa, joka menee kirjoittamiseen. Ei ole vain tehnyt mieli.

Mutta nyt kuitenkin!
Tänään aloitettiin ratsastusjousiammunnan harjoitteleminen! E on kovin innostunut, ja minäkin alan lämmetä ajatukselle. Jos nyt innostus pysyy ja aikaa riittää, niin ehkä tuosta tuleekin jotain.
Harjoittelu aloitettiin itseasiassa jo noin viikko sitten, kun käytiin pystyttämässä tausta kentän viereen, jotta hevoset tottuisivat siihen. Tänään sitten Jullen ja Veskun kanssa kentälle, ja ammuttiin vuorotellen E:n kanssa. Aluksi pojat olivat vähän säpsyjä, mutta nopeasti tottuivat. Ammuttiin, ja kun toinen oli hakemassa nuolia taustasta, toinen silitteli hevosia jousella ja kädellä vuorotellen. Näin saadaan osa möröistä pois ja väline tutuksi.
Olisi se hienoa, jos opittaisiin Jullen kanssa tuollainen laji! En tiedä, jokin siinä viehättää niin kovin, se "alkukantaisuus" mikä jousiammunnassa on ja yhteistyö hevosen kanssa ja se luottamus, tietenkin.
Laukka ei meillä oikein vieläkään rullaa, mutta kyllä se siitä. Ampuminen tapahtuu toki ensin paikaltaan ja sitten käynnistä tai ehkä jopa joggista, mutta laukka on piiiitkän tähtäimen projekti.
Oppisi nyt ensin edes sulavasti laittamaan sen nuolen jouseen.. On välillä niin avuton olo tuollaisen uuden työvälineen kanssa.

Mitäs muuta.
Tänään ei ole tunteja, varmaan iltapäivällä vielä lisää jousihommia.
Kanat ovat voineet hyvin, ei ole ollut uusia läikkiä.
Kiu ja Oiva ovat myös reippaita. R tuli juuri hakemasta porkkanoita, kun meillä on palkkiot vähän lopussa.
Tein kyllä karjalanpiirakkataikinan lopusta upeita korppuja hevosille.. Aika ryppyisiä tuli. Piirakat onnistuivat kyllä yli odotusten!
Toinen kerta toden sanoo, ilmeisesti.

Jullejulle

Näin unta Jullesta.
Unessa oli kova myrsky ja oltiin metsässä, puita kaatuili joka puolella meidän ympärillä enkä tiennyt, pitäisikö minun ohjata Jullea vai tietäisikö hän itse paremmin, kuinka selviäisimme ehjinä kotiin.
Heräsin, enkä saanut uudelleen unta.

Jullessa rakastan kaikkea, kaikkia sen ihania ja tyhmiä puolia. Sitä, kun se aamulla nojaa leukaansa oven yläreunaan odottaessaan ruokaa, sen suloista päätä ja pieniä korvia, sen ääntä, matalaa hörinää ja tyttömäisiä kiljaisuja, sen kykyä kommunikoida suoraan ajatuksilla. Julle ei olisi Julle ilman sen typerää sähläämistä, karkailua, ovien availua ja hajottamista, sen koko rasittavaa itsepäisyyttä ja kykyä nolata minut kenen tahansa edessä. Ei, kaikki tarvitaan, ja tästä kaikesta muodostuu hevonen, joka on minulle tärkeääkin tärkeämpi.

Eilen harjoiteltiin Juliuksen kanssa laukannostoja! ( impossibru!) Hienosti meni, poika innostui oikein ja laukkasi jopa kokonaisen kierroksen! Hienolta kuulostaa, tiedän, mutta ei ole nyt pariin vuoteen pahemmin tuota askellajia kentällä käyttänyt. Vasenta laukkaa ei osaa, eikä sitä nyt kummemmin yritettykään. Pikkuhiljalleen!

Tänään piti tulla eläinlääkäri rokottamaan, mutta jostain syystä ei ilmaantunutkaan paikalle.. Odotellessa emme kuitenkaan viitsineet alkaa ratsastaa, ja hevoset saivat vasta neljän jälkeen mennä kaikki kentälle, kun lääkärin tulemattomuus varmistui. (työaika loppuu neljältä)
Julle juksasi minua taas, tälläkertaa olemalla maailman nopein portillakääntyjä. Päästin pojan kavereidensa joukkoon, mutta eheii! Ei kelvannut! Käännähti kannoillaan ja pinkaisi pusikkoon. Tontin ympärillä on aidat, onneksi, niin ei tarvinnut ihmeemmin pelätä. Julle kaahaili kentän ulkopuolella ympäriympäri ja pukitti mennessään, muut juoksivat kentän aitojen sisäpuolella melkein yhtä lujaa.
Kyllä siinä hetki meni, ennenkuin saatin höpönen paimennettua aidan oikealle puolelle.

Kanamysteeri ja melkohienopoika

Kanalassa tapahtuu taas jänniä.
Eilen aamupäivällä kävin kurkkimassa, ja huomasin orren päädyssä verijälkiä, verta oli tippunut iso lammikko puruihinkin. Kaikki olivat ylähyllyllä kasassa, ota niistäkin sitten selvää. Jäljet johtivat ortta pitkin sinne hyllylle, mutta kun R:n kanssa tutkittiin jokainen yksitellen, ei kenessäkään näkynyt mitään ongelmaa. HMMMM!
Samana iltana huomasin toisen veriläikän, tälläkertaa juuri oven vieressä. Liekö ollut siinä aiemmin enkä ollut huomannut, vai olikohan uusi. Tytöt olivat taas kaikki hyllyllä... Noinkohan tämäkään koskaan ratkeaa!

Jullen kanssa taas väännettiin yhteistyötä, maastakäsin onnistui, selästäkäsin ei niinkään. Tai muuten kyllä, mutta peruuttaminen on ihan luvattoman hankalaa! Tuntuu että pitää nostaa kättä ihan kauheasti, että saan avun läpi, muuten menee paikallaan pyörimiseksi. Teenköhän ihan väärin, kun koitan saada peruutuksen aikaan istunnan lisäksi narun vetämisellä "epäsuorasti"? En tiedä miksi sitten välillä onnistuu ja välillä ei..
Mutta tosiaan, maastakäsin ihan superihyperi, antoi tilan jonka pyysin ja "erikoistehtävät" onnistuivat myös. Esimerkiksi jalkojen nostaminen narun avulla sujui helposti, samoin myötääminen sivuille ja alas. Nämä olivat aluksi tosi haastavia, joten olen tyytyväinen! Julle koitti vain kauheasti mutustella narua, aina yhtä kunnioittava höppänä!

Tänään oli kauheankauhea pakkanen, isoilla pojilla (Taittonen ja Vesku) oli jopa toinen ovi kiinni. (He asustavat pihattosysteemissä siis.) Vedet jäätyy, jalat jäätyy, ovet jäätyy ja kaikki on inhottavaa! No ei vaiskaan, mutta toivottavasti pakkanen vähän laimenee huomiseksi.

Harjoitustaharjoitusta

Ei oikein ole sujunut Jullen ja minun maastakäsinharjoitukset! Olen kai liian suurpiirteinen tai muuten vain liian epäuskottava, kun ei oikein ota onnistuakseen. Noh, tänään taas kentällä pyörittiin, ja muu meni hyvin, paitsi viimeisessä pysähdyksessä Julle tuli liian lähelle. Pyysin peruuttamaan sitten, mutta tuloksena oli vain outoa vääntelyä. E sanoi koittavansa mikä on vialla, ja annoin ohjat hänelle (Jullella oli siis päässä ne sidepull-suitset). E näytti vähän reilummin, että mihin suuntaan nyt halutaan, ja Julle sanoi EI KYLLÄ ja lopputuloksena suitset lensivät ilman halki ja poni poistui nakuna paikalta. Hups. Kentän takaportti oli auki, koska aikaisemmin oltiin traktorin kanssa kolattu lumet, ja Julle paineli suoraan ulos kentältä ja tallin pihaan. Me perässä sitten, poni oli heinäkatoksen ulkopuolella kurkottamassa, ja antoi nätisti kiinni. E laittoi päähän naruriimun, ja lähdettiin uuten yritykseen. E komensi taas Jullea, ja hetken poni oli ihan niin hurjahurja kuin osasi. Sitten vähän rauhoittui, ja vaihtoi taktiikkaa: hiljaiseen kieltäytymiseen. Siinä on kyllä yksi lujatahtoinen otus!
Aika hetken siinä vielä hyörivät, Julle alkoi toimia ja E antoi riimunvarren minulle. Osasyynä varmaan E:n käsittely, toisena eri varusteet ja kolmantena ehkä meidän upeat taidot, kuitenkin Julle vähän jopa välillä totteli. Nojoo, tästä on suunta vain ylöspäin sitten.
Menin vielä selkään, ja ratsastin pelkän riimun kanssa, eli yhden ohjan ohjauksella loppuajan. Hieno hevonen on, tottelee painoapua niin herkästi, ettei ohjia sinänsä tarvitse. Ns. erikoistehtävissä kyllä, esim. peruutukset ja "talli", jotka kuitenkin onnistuivat oikeinkin hyvin! Ravattiin vielä melko pitkään, Jullen kunto kohoaa (ja ehkä ratsastajankin), ja poika jaksaa juoksennella pitkät matkat. Toivottavasti kesällä sitten toimii maastossa hyvin!

Nyt makoilen tässä Pirskatin kanssa, se toimii kuin mikäkin internetkissa ja kerjää huomiota kävelemällä näppäimistön päällä.

En valita, kivahan tuollainen lämmin tupsukorva tuossa on!

Isomushippu

Ollaan nyt tehty sillä lailla, että E:n kanssa ratsastetaan aamupäivällä yhdet hevoset, ja iltapäivällä joko vain minä (jos on muita ratsastajia) tai sitten molemmat vielä toinen. Työstetään samalla maasta käsin, että varsinkin minä saisin noilta ansaittua sen "oman tilan" ja ylempää asemaa.
Jullen kanssa on kyllä aika työn ja tuskan takana tuo, kun hän ottaa ihan reilusti kontaktia yleensä. Mutta kyllä se siitä, parempaan suuntaan ainakin!

Ratsastin Manulla tässä yksi päivä, ilman satulaa tottakai. On sillä kiva selkä kyllä, ja mukavat askeleet! Harmi vain, kun pää kestää sen 20min ratsastusta ja sitten rupeaa koheltamaan.. Toisaalta, pitkäjänteisellä harjoittelulla kai sekin paranee. Ollaan menty pääosin käyntiä, koska takakengissä ei ole kuin kahdet hokit ja askel lipsuu. Muutenkin kävely on vähän epäpuhdasta, toivotaan että menee paremmaksi kevyen käytön myötä! Hänellä todettiin kesällä hankosidevamma, joten saa nyt nähdä.. E toivoo kovasti Manusta ensi kesäksi taas toimivaa vetohevosta maastoon (minulle! Hui), ja onhan tuo kyllä hyvä siinä hommassa. Ainoastaan nuo jalat nyt vielä ovat epävarmat, ja se tietysti, että mammutti pelkää vähän kaikkea. Kukkakin saattaa saada hänet tolataan!
No, sen näkee sitten, mihin asiat ovat kehittyneet.

Hieno hevonenhan se on!

Ps. Rölli on oppinut ottamaan riimun pois itse, karkasi eilen kolme kertaa.. Kieroilijat!

Eilistä ja tätäpäivää

Eilen iltapäivällä ratsastin vielä Veskulla, oli niin mukavaa kuin voi olla! Sopivan kokoisen tuntuinen tuollainen ihan hevonen, ei sellainen pallero kuin esim. Julle (joka kuitenkin on täydellisyys joten ihansama). Askelet on niin mukavat ja varsinkin joggi, eli "lännenravi", on sellaista että voisi vaikka nukkua kyydissä. Vesku oli ahkeralla tuulell, ja minimaalisesta kannustuksesta lähti liikkeelle ja jopa pysyi liikkeessä. Sain selässä sitten pyöriä kuinka halusin, ravin keskeytymättä kääntyä naistensatulaan istumaan tai tehdä erilaisia tehtäviä. Täällä en tosiaan useinkaan käytä satulaa, mielestäni vähän turha palikka tuollaisessa kentällä lyllertämisessä.. Muutenkin talvella kiva olla ilman kun lämmittää, ja ehkä tasapainokin jopa kehittyy.

Illaksi taas pojat kentälle.
Vili lähti karkuun yötallia tehdessä! Hupsis. Olin heittänyt iltaporkkanat kippoihin ja haravoin Jullen puruja, kun Vili avasi oven, (joka ei ollut lukossa hupshups) ja riensi pihalle. Olin ihan hämmentynyt, koskä hän on yleensä niin sovinnainen, mutta nyt oli vapaudenkaipuu rauhankaipuuta vahvempi. No, seurasin häntä pihalle sitten ja hän oli kävellyt suoraan porkkanoiden säilytyspaikan ovelle. Sattumaahan se!
Talutin takaisin talliin, ja olihan hän vähän nolon näköinen. Jullea ei jaksanut kiinnostaa, hänelle heinät oli tärkeämpiä.

Tänään sitten aamupäivällä ratsastin Röllillä, tehtiin peruutuksia ja pysähdyksiä, että menisi pidätteet urheilijallakin kunnolla läpi. Ravia myös työstettiin hitaammaksi, ihan nätisti meni! Ilman satulaa hänelläkin, ei maailman mukavin kokemus kun on niin hoikkapoika. Ja tuollainen ex-urheilija kun on, niin on melko lennokas raviaskel, ja istuminen aika tuskaa.. Kuitenkin, niin kauhean sympaattinen otus!
Iltapäivällä menin Jullen vielä, kun oli yksi ratsastaja vain tunnilla. Julle on parasparas, niin hieno oli taas! Ravasi ihan niin pitkään kuin halusin, teki tehtävät kunnolla ja totteli ajatuksia. Mentiin labyrintti naistensatulassa, sitä ei ollut kuulemma kukaan ennen kokeillut. Olihan avut vähän toispuoleisia, mutta Julle selvisi äänikomennoilla ja ohjalla ihan nätisti, ei edes kolistanut!

On kyllä niin huikeita nämä ratsastustarinat aina, mutta ei voi mitään. Tavoitteena ei ole muu kuin hevosen ja ratsastajan välisen yhteisymmärryksen kehittyminen, ei mikään huikea suoritus jossain vauhdikkaassa lajissa.

Leivottiin illalla vielä R:n kanssa karjalanpiirakoita, tuli niin ryppyisiä että huhhuh! Mutta hyviä ovat joten en valita. En ole juonut tänään kahvia lainkaan, koska nukuin aamiaisajan yli! Kävin aamutallissa ja menin heti nukkumaan takaisin, niin se meni vähän siinä sitten. Toisaalta sain nukkua, mikä on ihan hieno juttu. Täällä nukun yleensä vähän huonosti, koska pelkään että myöhästyisin aamutallista..
Tyhmä mikä tyhmä.

Hankalaa on joo

Eilen ei onnistunut mikään, ei sitten yhtään mikään! Purusäkki hajosi, kottikärry ei suostunut menemään lantalavalle, pojat kaatoi koko ajan vesiämpäriä jossa oli suurella vaivalla tuotua lämmintä vettä, Julle oli kiukkupäällä, Vili ei antanut haravoida kunnolla jne, joten päätin että riitti tämä kiitos ja menin sisään. Kappas vaan, taas oli vieraita kylässä! En jaksanut olla sosiaalinen, joten menin omaan huoneeseeni antaen erittäin hyvän vaikutelman itsestäni. Illalla vielä nukahdin sohvalle, ja heräsin kun E ja R olivat jo menneet tekemään yötalleja. Riensin avuksi sitten, mutta oli jotenkin niin tyhmä olo.
Yöllä en saanut unta kun pelotti etten herää ajoissa aamutalliin. Tyhmää joo, neljältä puin vaatteet päälle ja nukuin loppuyön ihan valmiina rientämään talliin. Heräilin kuitenkin puolen tunnin välein varmistamaan, etten ole myöhästynyt..
Aamutallin jälkeen menin takaisin nukkumaan, koska olo oli aika kauheanväsynyt.

Mentiin ratsastamaan ennen päiväruokia Jullen ja Manun kanssa. Julle oli hieno, niinkuin aina. Manu rupesi katselemaan kentän keskellä olevaa kartiota, eikä uskaltanut mennä siitä ohi, vaikka Julle oli juuri mennyt. Siihen jäivät E:n kanssa seisoskelemaan, ja puolitoista tuntia meni ennenkuin pojat pääsivät ohi! Siinä vaiheessa oltiin jo Jullen kanssa lähdetty talliin ja olin ruokkinut kaikki muut ja siivonnut tallit.
Manu on kyllä yksi tyhmis välillä.

Ainii en tiedä miksi, mutta Vili on ruvennut taas kiukkuilemaan haravoidessa. En ole tehnyt sille mitään, minkä vuoksi sen pitäisi pelätä haravointia, ja aina ennen on ollut nätisti.. Toivottavasti lakkaa taas pian!

Rauha maassa

Ei tullu venäläisryhmää.
Nyt ei olekaan mitäänn kummallisempaa suunnitelmissa! Jotenkin heti paljon rauhallisempi olo, kun ei tarvitse skarpata mihinkään suurempaan tapahtumaan.
Tänään taas reilummin pakkasta, hepat sai pysyä tallissa päiväheiniin asti. Juottopuoli kun on ulkona niin hankala, niin miksi niitä sieltä sulan veden äärestä pois raastaisi. Ei noiden tarhoissa niin hauskaa kai ole, kylmällä ainakaan.

Jullen kanssa taas pyörittiin kentällä vähäsen, ilman satulaa ja sidepulleilla. Lähinnä käynti- ja ravityöskentelyä, sekä joitain trail-harjoituksia: "tallia" ja porttia. Otettiin myös oikeaan kierrokseen pari laukannostoa, ihan ok hyvin muuten mutta kentällä yksin oleminen vähän haittasi keskittymistä. Muutenkin, meillä ei oikein maastakäsintyöskentely Juliuksen kanssa suju, pitää sitä ruveta enemmän harjoittelemaan.
Otin suitset pois selästäkäsin, ja hyörittiin hetki ihan ilmaisenaan. Niin hieno hevonen! Toin Vilin seuraksi kentälle, ja sen jälkeen loputkin. Saivat olla laumassa loppuiltapäivän, kunnes kuuden maissa sisään syömään.
Vesku lähti TAAS omille teilleen.. Se ei vaan halua heti omaan talliin, vaikka siellä kuinka olisi puurot!

Pirskatti teki minun kanssa aamutallit, sen jälkeen taas sisään ja kauheasti pyysi ruokaa. En ole vähään aikaan nähnyt sen tuovan hiiriä tai lintuja, olisikohan vähän rauhoittunut. Yhden hiiren näin kyllä, tai oikeastaan päästäisen, se kävi hakemassa pudonneita kauroja ruokalaatikon vierestä. Oli kauhean soma otus.

Ainiin! Meidän "nuorukaiset", Vesku 18v ja Rölli 17v on löytäneet toisistaan ihan varteenotettavat ystävät!

Nätisti seisovat vierekkäin ja rapsuttavat, kiva nähdä kun Rölli on ollut niin yksin.

Väliaika-arki

Eilen ja tänään on ollut ihan mukavia, rauhallisia, tavallisia päiviä, kun taas huomenna on loppiainen ja taas uus yritys siitä tonttukylä-asiasta. Huhuii, mitäköhän siitäkin tulee, jos tulee tälläkertaakaan mitään.

Eilen oli yksi kahden henkilön tunti, Taittonen ja Vesku pääsivät hommiin. Pidin tunnin, teetin loivaa kiemurauraa ja voltteja, jonkin verran ravia ja lopuksi "keppiviestikilpailua". Ratsastajat pärjäsivät ihan hyvin, vaikka Taittosen ratsastaja ei koskaan ollut ravannut muuten kuin liinassa!

Tänään ei taas ollut tunteja, harjoittelin traktorilla ajamista ihan käytännössä viemällä lantakuorman! E oli mukana ohjeistamassa kyllä, mutta ihan itse ajoin! Oli niin jännää taas että huhu.
Hepot mellastivat kentällä päiväruokien jälkeen, virtaa riittää kun ilma taas viilenee. Julle leikki hurjaa villiponia kun otin sen tarhasta, hyppäsi samantien pystyyn ja koitti olla niin vallan olevinaan. Vilikin oli pinkeä sen jälkeen. Kaikki muut olivat tosiaan virkeinä, Manu ainoastaan vähän vaisumpi. Lieneekö jalassa taas jotain, kovin näytti lipsuvan askel ja oli aika jäykkä. Hokkitilanne pitää kyllä myös tarkistaa.

Kanat ovat taas olleet ihan rauhassa, ei uusia verijälkiä! Tipa koittaa kauheasti lähteä ulos seikkailemaan, varmaan hautominen mielessä. Ollaan kuitenkin nähty kettu pihalla, niin ei viitsi noita nyt päästää. Kylmäkin on.

Joku tuntuu ampuvan raketteja taas, toivottavasti ei hepot ota siitä kauheammin paineita.

Selvyys ja epäselvyys

Löytyi syy Oivan ontumiseen! Tassua tutkiessa löysin kohtisuoraan varpaseen uponneen piikin. Kolmen henkilön voimin saatiin se napattua pois, ja Oiva meni ihan sekaisin kun oli yhtäkkiä niin kauhean kiva olla. Se juoksenteli ympäriinsä ja nuoli meitä kaikkia ja käyttäytyi muutenkin riehakkaasti. Voi hassupieni söpönen, se on välillä niin tyhmis.
Syötiin kaikki vähän lakuja.

Tänään oli ratsastaja neljältä, menin mukaan Jullen kanssa. Lisäksi tuli vielä ylimääräinen Veskun kanssa, niin saatin ihan hyvä ryhmä aikaan. Kokeiltiin Vilille sidepull-suitsia, koska tavallaan mielestäni vähän höpöä kun sillä on ollut olympiat  (ensimmäisessä renkaassa tosin). Kuitenkin sen verran aloittelijoita ja muita ratsastajia, jotka helposti ottavat tukea kädellä. Vili on toiminut hyvin kyllä, eikä reagoi kuolaimen laittamiseenkaan, mutta ainahan tuollainen kuolaimeton vaihtoehto on mukavampi. Menin ilman satulaa ja sidepulleilla, olin unohtanut miten kiva Juliuksella on ratsastaa! Toimii pienillä avuilla tuolla vaatimustasolla, ja nyt kun on paremmassa fyysisessä kunnossakin, niin jaksaa ravata ja laukata ihan reippaasti. 

On se vaan niin hieno.

Jätettiin tunnin jälkeen pojat kentälle, ja tuotiin loputkin sinne melskaamaan. Kuudelta suunnilleen päästin heidät rientämään sisään, muut meni hyvin niinkin aina, mutta Veskutyhmilys juoksi taas ohi tarhasta. Jouduin houkuttelemaan sen erikseen takaisin kun se seikkailisi niin mielellään.

Kanakameraan tallentui yöllä taas se hiiri, ei mitään kummempaa. Nyt epäilyksenä on, josko joku kana olisikin sairaana ja veri olisi tullut siitä? Sellaistakin on, kuulemma. Tai sitten kanat söivät jonkun hiiren? Sitäkin olen joutunut kesällä kerran todistamaan.. Hyh.

Vuodenvaihde

Tänään taitaakin olla kaikkien hevosten syntymäpäivä! Ilmankos olivat niin vanhan ja ryppyisen näköisiä.
Syy saattaa kyllä olla myös viimeöisessä valvomisessa, raketit paukkui niin ettei kukaan malttanut nukkua. Melko rauhallisina pysyivät kuitenkin, mitä nyt hyörivät ympäriinsä. Oltiin tallilla hepojen seurana noin klo 23.30-1.00, jolloin pauke loppui. Oiva oli mukana myös, vaikka pelkäsi vähän, ja jahtasi rakettien ääntä ympäri pihaa. Raukka pieni, tänään on ollut jalat vähän kipeinä juoksentelusta.

Kanat olivat ihan rauhassa, ja kameraan tallentui vain hiiren mellastusta. Jotain sentään, mutta ei tuo verijälkiä selitä.. Tänä yönä kamera viimeisen kerran kuvaamaan, sen jälkeen se joudutaan luovuttamaan omistajalleen. Jälkiä ei ole tullut kyllä lisääkään, mutta olisi kiva tietää mistä ne oli tulleet! Kanathan saattavat tapella keskenään, ja joskus jopa tappaa jonkun. Toivottavasti niin ei käy!

Tämän päivän "tonttukylä", eli turistien viihdyttäminen peruuntui, vettä satoi koko päivän. Harmi sinänsä, mutta itse niin epäsosiaalisena olen kyllä lähinnä helpottunut.. Sai rauhassa laitella talleja ja puuhailla omiaan, ei tarvinnut stressata vieraista. Tiedän, olen ilmiömäinen asiakaspalvelija!

Ainiin, Julle pääsi (joutui) parturiin! Nyt on taas yksi kaljupää tallissa.. Ei vaan, ihan hyvin jopa onnistui!